Idea fossiilittoman tuotannon toteuttamisesta syntyi lenkillä
” Nyt ollaan saatu jätevoimalan laajennus -hanke liikkeelle ja kivihiilestä luopuminen ratkaistu, mitäs me Kalle keksitään seuraavaksi? ”
Enpä olisi tuota kysymystä esittäessäni tuotantojohtajamme Kalle Patomerelle osannut arvata lukevani uutisia vuoden päästä siitä, miten luovumme fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiantuotannossa jo vuonna 2026.
Mutkia mahtuu matkan varrelle useita, mutta kaikki sai jossain määrin alkunsa tuosta keskustelusta. Kysymystä esittäessäni minulla pyöri takaraivossa Kallen omat inspiroivat sanat siitä, miten meillä täytyy olla uusi hanke jo heti pöydällä, kun entinen on saatu toteutukseen. Ei sen takia, että haluaisimme erityisesti tehdä projekteja, vaan pystyäksemme tarjoamaan jatkossakin edullista ja entistä ympäristöystävällisempää lämpöä asiakkaillemme. Varsinainen ajatus fossiilittomasta tuotannosta lähti kuitenkin lopulta liikkeelle toimitusjohtajamme Jukka Toivosen esittämästä haasteesta: Kuinka rakennetaan merkittävä ilmastoteko asiakkaittemme hyväksi?
Fossiilittoman energiantuotannon merkittävin mahdollistaja on lämpöenergian kausivarasto. Olimme jossain vaiheessa tutkineet kausivarastoinnin toteutuskelpoisuutta ja kannattavuutta. Perinteisin ratkaisuin hanketta ei oltu saatu kannattavaksi johtuen kalliista louhintakustannuksesta, emmekä ala maksattaa asiakkaillamme tarpeettomasti näitä ratkaisuja. Meidän tehtävä energiayhtiönä on löytää ratkaisut siihen, että voimme tehdä yhtä aikaa sekä kannattavia, että ympäristöystävällisiä toimenpiteitä asiakkaittemme hyväksi. Näin ollen kausivarastoinnin osalta kysymykseksi nousi hyvin keskeisesti se, miten voisimme kasvattaa varastointikapasiteettia suhteessa varaston tilavuuteen. Eli varastoidaan samaan tilaan enemmän energiaa.
Ajelin töistä kotiin ja nappasin koirat mukaan lenkille eräänä iltapäivänä. Päässä pyöri koko ajan ajatukset fossiilittomasta tuotannosta ja kausivarastoinnista. En suostunut hyväksymään ajatusta siitä, että kausivaraston rakentaminen olisi kannattamatonta. Varastointikapasiteettia saataisiin lisättyä ilman louhintamäärän kasvua sillä, että kasvatettaisiin lämpötilaeroja ladatun eli kuumennetun ja tyhjennetyn eli jäähdytetyn veden välillä. Vesi nimittäin on erittäin hyvä aine sitomaan energiaa itseensä lämpötilamuutoksessa. Vaikealta tuntui ja varmaan olisi helpompaa ollut myöntyä, ettei kausivaraston tekeminen kannata. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi; pakkohan siihen on löytää jokin keino, koska meillä on vielä tällainen todella upea mahdollisuus hyödyntää jätteiden käsittelystä syntyvää edullista ja paljon saatavilla olevaa hukkaenergiaa varastointiin.
Siinä kävellessäni koirien kanssa jostain mieleeni juolahti vanhat fysiikan opinnot siitä, miten nesteeseen kohdistuva paine jakaantuu tasaisesti koko nestemäärään riippumatta astian muodosta. Aloin pyöritellä tätä ajatusta mielessäni ja kohta minulla oli kirkas ajatus siitä, miten voimme rakentaa kausivaraston kannattavasti nostamalla varastoitavan veden lämpötilatasoa reilusti yli 100 °C asteen. Tästä innosta hihkuen suuntasin kotiinpäin kirjaamaan ylös innovaatioon liittyviä ajatuksia. Näin jälkeenpäin täytyy todeta onnekseni, ettei puolisoni ollut tuolla lenkillä mukana. Olisi jäänyt kuuntelematta hänen asiansa.
Meillä on upeita hankkeita rakenteilla ja lähdössä liikkeelle, joiden avulla saamme aikaiseksi merkittäviä päästövähennyksiä energiantuotannossa ja joiden avulla luomme pohjaa tulevaisuuden hiilineutraalille energiantuotannolle. Toimenpiteidemme ansiosta voimme aidosti todeta, että olemme energia-alan suunnannäyttäjä. Ja haluamme olla sitä myös jatkossa – ”Kalle hei, mitäs me keksitään seuraavaksi?”
