Ilmanpäästöt

Vantaan Energian typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt ilmaan vähenivät merkittävästi vuodesta 2015. Merkittävin ilmanpäästöjen laskuun vaikuttanut tekijä oli vuonna 2016 toteutettu hiilikattilan polttotekniikan muutos Martinlaakson voimalaitoksella. 

Energiantuotannon päästöjen merkittävimmät ympäristövaikutukset ovat:

• Typen oksidit happamoittavat ja rehevöittävät maaperää ja vesistöjä sekä vaikuttavat alailmakehän otsonin muodostumiseen.
• Rikkidioksidi happamoittaa maaperää ja vesistöjä.
• Hiilidioksidipäästöt aiheuttavat ilmaston lämpenemistä.

Päästöjen vähentäminen jätevoimalassa

Jätteet palavat kattilan tulipesässä, jonne ruiskutetaan ammoniakkia typen oksidien vähentämiseksi. Kattiloista savukaasut ohjataan sähkösuodattimeen, joka erottaa yli 90 % savukaasujen hiukkasista. Tämän jälkeen savukaasu jäähdytetään jäähdytystornissa. Siellä savukaasujen kosteutta nostetaan ja lämpötilaa lasketaan kalkin parempaa reagointia varten.

Jäähdytystornista savukaasut virtaavat reaktoriin, jossa niiden sekaan syötetään kalkkia ja aktiivihiiltä. Reaktorista savukaasut kulkevat suodattimeen, jossa hiukkaset, happamat kaasut, dioksiinit ja furaanit neutralisoituvat ja imeytyvät suodattimen pinnalla olevaan kalkkikerrokseen.

Jätevoimalan piipusta ulos tulevan savukaasun puhtaus varmistetaan sivukanaviin sijoitetuilla jatkuvatoimisilla mittalaitteilla. Jätteenpoltto ajetaan alas, jos voimalan päästöille asetetut raja-arvot ylittyvät.

Päästöjen vähentäminen Martinlaaksossa ja lämpökeskuksilla

Martinlaakson voimalaitoksen hiilikattilan päästöjä vähennetään rikinpoistoprosessilla, jossa savukaasuista puhdistetaan rikkidioksidi, suolahappo ja pääosa raskasmetalleista. Hiukkaspäästöjä vastaan on mekaanisia ja sähköisiä pölynerottimia. Typenoksidipäästöjä vähennetään palamisilman vaiheistuksella sekä urean ruiskutuksella. Lämpökeskuksilla päästöjä vähennetään syklonierottimin ja Low-Nox -polttimin. Martinlaakson voimalaitoksella päästöjä ilmaan mitataan jatkuvatoimisesti, ja tulokset raportoidaan viranomaisille. Lämpökeskuksilla ei ole jatkuvatoimisia päästöjen mittauslaitteita, mutta ominaispäästöt selvitetään kertaluonteisin mittauksin. Suurilla lämpökeskuksilla mittaukset tehdään vuosittain, pienillä  viiden – seitsemän vuoden välein, ja tulokset raportoidaan viranomaisille. Mittaukset osoittavat, että päästöt ovat pysyneet lupaehtojen sallimissa rajoissa.

Typpidioksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt