Tuotantojohtaja Marko Ahl

Martinlaakson voimalaitoksen kattiloissa on tarkoitus polttaa tulevaisuudessa haketta hiilen sijasta. Ensimmäisen biokattilan käyttöönotto häämöttää jo parin vuoden päässä.

Tuotantojohtaja Marko Ahl, millaiset uudistukset Martinlaakson voimalaitosta odottavat?

Suunnittelemme Martinlaakson vanhimman voimalaitoskattilan muuttamista hakekäyttöiseksi biokattilaksi. Tällä hetkellä se on pois käytöstä. Jos suunnitelmamme toteutuu, kattilan pohjaan tehdään teknisiä muutoksia ja siihen rakennetaan hakepolttoaineen syöttö.

Muutossuunnitelman kohteemme on vuosimallia 1975, mutta sillä on takanaan vain vähän reilut satatuhatta käyttötuntia. Jos henkilöautoon vertaisi, niin se on kuin satatuhatta kilometriä ajettu henkilöauto, jolla on vielä hyvinkin toiset satatuhatta jäljellä. Kattilalla on vielä ihan hyvä käyttöarvo.

Jatkosuunnitelmat liittyvät myös hiilikattilan muuttamiseen. Jos vanhimman kattilan muutos toteutuu suunnitellussa aikataulussa, se avaa mahdollisuuden muuttaa hiilikattilakin jo lähivuosina biokattilaksi. Haasteena on kuitenkin saada hakepolttoainetta tuplasti lisää, joten se voi olla rajoittava tekijä. Mutta hiilikattilankin muutos on suunnittelupöydällä.

Miten muutossuunnitelmien kanssa on edetty?

Joulukuussa jätimme ympäristölupahakemuksen, jonka käsittelyaika on 8 – 12 kuukautta. Silloin ilmoitimme julkisesti, että meillä on tämmöinen hanke mitä todennäköisimmin lähdössä käyntiin, ja pyysimme halukkaita toimittajia ilmoittautumaan tarjouskilpailua varten. Mahdolliset toimittajat on valittu, ja heille on lähetetty tarjouskyselyt. Siltä osin projekti etenee, ja pyrimme siihen, että voisimme huhtikuussa tehdä yhtiön hallitukselle päätösehdotuksen, jonka pohjalta hallitus päättää, lähdemmekö toteuttamaan hanketta.

Millä aikataululla biokattila voitaisiin ottaa käyttöön?

Käyttöönottoon menisi toteuttamispäätöksestä noin 20 kuukautta. Koekäyttö voitaisiin aloittaa luultavasti vuoden 2018 lopulla. Jos kaikki menee hyvin, niin koekäytössä edetään hyvin nopeasti täydelle teholle, ja koska silloin oltaisiin lämmityskaudella, koekäytön jälkeen kattilan käyttö jatkuisi koko lämmityskauden. 

Kattilassa poltettaisiin siis haketta?

Hake on pääpolttoaine, ja sitä on hyvin saatavilla. Laitos tarvitsee haketta 500 gigawattitunnin edestä, ja se määrä on mahdollista ostaa yhdeltä tai useammalta toimittajalta. Polttoaineessa on harvennuspuuta, energiapuuta, latvuksia ja jonkin verran sahateollisuuden kuorta sekä kutterilastua. Lisäksi tarvitaan pieni määrä kotimaista polttoturvetta, noin 10 % polttoaineesta.

Ovatko kuljetusetäisyydet järkeviä?

Kyllä. Eri toimijoilla on haketerminaaleja Keski- ja Länsi-Uudellamaalla.

Pitäisikö polttoainetta varastoida voimalaitosalueella?

Suurin osa polttoaineesta tulisi valmiiksi haketettuna hakkeena voimalaitokselle. Voimalaitoksen polttoainekentälle rakennettaisiin hakesiilot, joissa olisi kolmen – neljän vuorokauden tarvetta vastaava määrä hakepolttoainetta. Olemme myös tiedustelleet Vantaan kaupungilta mahdollisuutta varastoida laitoksen lähellä energiapuuta, ja se näyttäisi olevan mahdollista. Runkoina tuleva puu haketettaisiin katetussa hallissa Martinlaakson hiilikentällä.

Kuinka suuresta taloudellisesta investoinnista on kysymys?

Kokonaiskustannukset ovat noin 40 miljoonaa euroa, joka sisältää kattilan muutostyöt ja polttoaineen vastaanoton ja kuljettimet.

Miten todennäköisenä pidätte hankkeen toteutumista?

Kyllä minä vahvasti uskon siihen. Toteutuessaan se vähentäisi fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja lisäisi kotimaisten polttoaineiden käyttöä, eli tämä on yhteiskunnallisestikin järkevä hanke sekä taloudellisesti järkevä hanke.

Jonkin verran polttoprosessissa käytettäisiin myös turvetta – miksi?

Pelkän hakepolttoaineen käyttö aiheuttaa kattilassa korroosioita eli syöpymistä, jolloin kattilan sisäpuoliset osat kuluvat suunniteltua nopeammin. Ongelman ratkaisemiseksi voidaan hakepolttoaineen lisäksi syöttää hakkeen mukana alkuainerikkiä tai sitten turvetta. Olemme ajatelleet käyttää turvetta juuri sen verran, että se suojaa kattilan sisäisiä metallirakenteita.

Kuinka kauan kivihiiltä aiotaan vielä käyttää polttoaineena?

Toteutuessaan hakekattilamuutos vähentää huomattavasti kivihiilen käyttöä. Olemme matkalla sitä päämääräämme kohti, että kivihiilen poltto loppuu 2020-luvulla Martinlaaksossa. Yhden voimalaitoskattilan muutos ei siihen vielä yksin riitä, mutta on kuitenkin selkeä muutos oikeaan suuntaan.

Mitä muutos merkitsee kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden päästöjen kannalta?

Toteutuessaan biokattila vähentäisi huomattavasti fossiilisten polttoaineiden käyttöä, jolloin päästötkin putoavat. Kivihiilellä on biomassaan verrattuna huomattavasti suurempi ominaispäästö, eli hiilen poltosta tulee paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä. Hiilidioksidipäästöt vähentyisivät noin 150 000 tonnia vuodessa.

Suodattimet ovat pölyä varten, ja käytännössä piipusta tuleva savukaasu on pölytöntä. Savukaasulauhduttimen ansiosta viimeisetkin pölypartikkelit jäävät lauhteeseen laitosalueelle.

Typpipäästöjä tulee jonkin verran, ja hivenen rikkiäkin, mutta hyvin vähäisessä määrin. Kun kattilaa lähdetään muuttamaan, sillä ei ole enää vanhan kattilan päästörajoja, vaan uuden lainsäädännön mukaiset tiukemmat päästörajat.

Martinlaaksossa on tehty teollisuuden päästödirektiivin mukaisia muutostöitä. Millaisista toimenpiteistä on kyse?

Martinlaakson hiilikattilalle tehtiin kesällä 2016 poltinmuutos, jossa kaikki hiilipolttimet muutettiin uudenmallisiksi. Sen seurauksena typenoksidien päästöt vähenivät huomattavasti, alle puoleen entisestä.

Harkinnassa on myös raskasöljysäiliön muuttaminen kaukolämpöakuksi. Mitä sillä tavoitellaan?

Kaukolämpöä saattaa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa syntyä hetkellisesti enemmän kuin asiakkaat tarvitsevat. Silloin lämpöä ladataan kaukolämpöakkuun, josta sitä voidaan purkaa kulutushuippujen aikana. Tällä tavalla saadaan tasapainotettua kaukolämmön kulutusta ja tuotantoa.

Martinlaakson voimalaitoksessa on otettu yksi öljysäiliö kaukolämpöakkukäyttöön jo yli 25 vuotta sitten. Uusi suunnitelma mahdollistaisi kapasiteetin tuplaamisen. Tähän liittyy myös mahdollinen yhteistyö lähikaupunkien energiayhtiöiden kanssa. Olemme käyneet keskustelua siitä, että voisimmeko tehdä enemmän kaupallista yhteistyötä koko alueen asiakkaiden eduksi. Pyrkimyksenämme on, että käytössä olisi aina edullisin kaukolämmön tuotanto. Taloudellisen kannattavuuden ohella haetaan sitä, että käytössä olisi myös puhtain energiamuoto.